Kirjoitukseni on julkaistu Warkaudenlehdessä 4.11.2023, sinne pääset tästä
Hallitus on toteuttamassa massiivisia toimia ja leikkauksia, jotka kohdistuvat työttömiin, sairaisiin, vammaisiin ja erityisesti nuoriin.
Viimeisin eduskunnan kyselytunnin kysymykseni oli valmisteltu juuri nuoria koskeviin päätöksiin. Valitettavasti kysymystäni en päässyt esittämään vastuuministerille. Kysymys oli sisällöltään seuraavanlainen.
”Arvoisa puhemies. Etsivän nuorisotyön ja työpajatoiminnan rahoituksesta hallitus on leikkaamassa kaikkiaan 4,6 miljoonaa euroa. Nuorisotyöstä leikkaaminen kohdistuu useisiin tuhansiin nuoriin. Lupausten syöminen ja leikkaukset voivat ruokkia kierrettä ja passivoida nuoria edelleen. Nykypolitiikkaa nuoret pitävät lohduttomina. Arvoisa valtiovarainministeri, kuinka vastaatte näille nuorille, jotka pitävät leikkauksia heiltä lohduttomina?” Tähän kysymykseen olisin mielelläni kuullut ministerin vastauksen. On mahdollista, että nuorisotoimen leikkauksista tulen tekemään kirjallisen kysymyksen, johon ministerin on vastattava.
Lapsia ja nuoria koskevia heikennyksiä on tulossa merkittävästi ja esimerkiksi Pelastakaa Lapset ry: on tiedotteissaan ollut huolissaan hallituksen leikkauksista, jotka kohdistuvat lapsiperheisiin. Hallituksen esittämät sosiaali- ja työttömyysturvaetuuksien leikkaukset kohdentuvat päällekkäisesti samoihin perheisiin, eli suurimmassa köyhyysriskissä oleviin pienituloisiin lapsiperheisiin, ja erityisesti yhden vanhemman perheisiin, jotka pyrkivät pärjäämään esimerkiksi osa-aikatyön, työttömyysturvan ja asumistuen yhdistelmällä. Nämä perheet joutuvat siirtymään osittain perustoimeentulotuelle.
Sosiaali- ja terveys ry, SOSTE:n, tuoreet laskelmat osoittavat, että hallituksen suunnittelemat indeksijäädytykset sekä työttömyysturvaan ja asumistukeen kohdistuvat leikkaukset lisäävät köyhyyttä. Pienituloisten määrä tulee kasvamaan vuonna 2024 noin 40 000 henkilöllä. Heistä noin 12 700 on lapsia.
Edellä mainittujen leikkausten kohdentuminen lapsiperheisiin sekä nuoriin saa jatkoa myös lakimuutoksista, joissa osa-aikatyöstä tekevältä nuorelta leikataan suojaosa pois sekä työsuhteiden epävarmuus lisääntyy, kun työsopimuksen voi tehdä perusteetta määräaikaiseksi vuoden ajaksi. Ennen työelämään pääsyä, opiskelijat joutuvat myös tulemaan jatkossa pienemmällä toimeen, kun opinto- ja asumistuesta leikataan ja kuten markkinamies voisi sanoa, eikä tässä vielä kaikki. Hallituksen leikkaus kohdistuu vielä lastensuojeluun, jossa jälkihuollon ikärajaa lasketaan 25 vuodesta 23 vuoteen.
Miten meillä on varaa leikata meidän tulevaisuutemme tekijöiltä, nuorilta? Eikö aiemmilta lamavuosilta 1990 luvulta ole opittu mitään? On kaikkien tiedossa, että ennakoiva työ niin nuorisotoimessa, lastensuojelussa kuin apua tarvitsevilla lapsiperheillä maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti, puhumattakaan inhimillisestä hädästä ja tuskasta. Yhteiskuntamme olisi huolehdittava mahdollisimman kattavasti siitä, että lapsilla ja nuorilla olisi hyvät mahdollisuudet kasvaa aikuisuuteen, kaiken tuen ja avun saattelemana mitä he sitten tarvitsevatkaan.